Saanksmä silittää?

Aurinkoinen kevätaamu pohjoisrannalla, linnunlaulu korvissani, kaukana kavala maailma. Paitsi että murehdin sairausloman lopun lähenemistä, koiranpennun mahdollista onnettomuuteen joutumista ja muuta yhtä älykästä. Voisinpa olla vaikka tuo vanamonlehti tuossa, saisin olla metsässä aina. Olla vaan.

Kotiin tultua vein peitot ja tyynyt pihalle ja lakaisin ja pinosin sen verran että lattia tuli näkyviin. Pikin suosikkijärsittäviä ovat pahvihylsyt, takkapuut ja oma patja. Lapset eivät enää järsi mutta hyvin tehokkaasti muuten levittävät omaisuuttaan pitkin lattioita ja sohvia. Pienempänä he nakersivat keittiötuolien selkänojia. Nykyään he teurastavat samoja tuoleja keikkumalla niillä. Lapsen on ilmeisesti mahdotonta istua tuolilla siten että kaikki tuolin jalat ovat kosketuksessa lattiaan.

Puoliso opiskeli kotona. Otin anopin kyytiin ja ajelin naapurikuntaan kirpparille. Teimme hyviä löytöjä ja hoidimme samalla reissulla posti-, kierrätys- ja kauppa-asiat. Anoppi on kärsinyt langanpuutoksesta mutta nyt lähti sukkatehdas taas käyntiin. Vaatehuoneessa on sanomalehteen käärittynä villasukat ja lapaset vähintään kolmen seuraavan sukupolven tarpeisiin, mutta vanha rouva kutookin enemmän omaan tarpeeseensa. Kun unet aamuyöllä loppuvat kesken, on mukava kun on jotain tekemistä. Minä kuljen villasukissa kesät talvet mutta omissa käsissäni eivät puikot pysy.

Leikattiin vielä vähän lisää omenapuita, puoliso sahasi ne oksat joita en voimasaksilla saanut. Latvatkin pitäisi suurimmista jo katkaista. En ollut läheskään niin väsynyt kuin eilen (jaksoinhan jopa käydä suihkussa!) mutta kuusiaita ei kutsunut tänäänkään. Ehkä huomenna?

Partiokuljetuksia ja tilausten nouto lähiruokatorilta. Menimme autolla koska kotiintuomisina oli itujen ja  salaattien lisäksi seitsemän litraa jugurttia. Samalla Piki sai treenata autossa matkustamista, mikä sujuukin jo paljon tyynemmin kuin alkuun. Torilla, partiossa ja kotiin kävellessä kaikki halusivat paijata pentua. Mietin olisiko pitänyt hankkia vähemmän söpö ja vähemmän ihmisrakas koira. Vieressä vetämättä kulkeminen sujui tänään yllättävän hyvin. Kotiportilla tapasin ilokseni ystävän jota en ole nähnyt pitkään aikaan.

Kaksi litraa jugurttia on syöty jo. Iltapalan jälkeen puoliso sai valita viekö koiran ulos vai peseekö kaikki hampaat. Hän valitsi hampaat. Valtaosa niistä halusi kuitenkin mukaan koiraa ulkoiluttamaan muttei toisaalta uskaltanut lähteä pimeälle pihalle ilman äitiä. Siellä me sitten porukalla ihailimme kirkasta kuutamoa ja tähtitaivasta ja tietenkin pientä terävähampaista hanskansyöjäpehkoa.

Rumpu on sulanut ja tulvaoja tyhjentynyt. Malja sille.