keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Lapsi ulkoili riittävästi

Tavallista pitempi aamulenkki, ei ehkä matkan mutta ajan puolesta. Tapasimme naapurin isännän koiranpentunsa kanssa ja hän kertoi nähneensä suuria käpälänjälkiä, aivan kuin ilveksen. Tukka pystyssä jatkoin matkaa ja ohitin sen tontin joka sitten ostetaan kun loton päävoitto tulee. Rakennetaan vanhanajan hirsitalo ja ulkorakennukset kanaloineen päivineen. Laitetaan maalämpö ja peura-aita. Tontin edustalta ostetaan myös loivasti etelään viettävä kesantopelto, johon on hyvä perustaa perennapuutarha. Ei, en ole tsekannut mitä siihen on kaavoitettu. Lottovoiton todennäköisyys on kuitenkin aika pieni, kun en edes lottoa.


Tein kolme noin tunnin lenkkiä koiran kanssa ja pari pientä pihapaistattelua, muuten vietin päiväni peiton alla. Aamupäivällä väsymyksen takia, iltapäivällä epätoivon, kun en tiennyt mitä muutakaan voisin tehdä, minne paeta omaa elämääni. Itkin suureen ääneen. Lapsi ei ollut tullut kotiin vielä viiden tunnin päästä koulun loppumisesta. Metsässä viihtyvää lasta on etsitty ennenkin, mutta viisi tuntia kateissa on minun hermoilleni jo jotakuinkin sama kuin yön yli. Ja kun ei ollut edes käynyt kotona, oli siis syömättäkin. Kaverin luota löytyi reppu ja ulkohousut. Puolisoa ei taaskaan hermostuttanut, mikä sai minut entistä enemmän pois tolaltani. Oletko varma ettei konkelo ole pudonnut niiden päälle? Jalka murtunut kivenkoloon astuessa? Viimein illan jo hämärtyessä ystävykset löytyivät ja lapsi saatiin kotiin elävänä ja tajuissaan, iso kuhmu otsassa, sisähoususillaan neljän asteen pakkasesta. Et saa huolehtia, sanoo lääkäri.


Tuossa se nyt nukkuu, minun vauvani, peiton ja kahden kissan alla. Pitää yöllä herätellä, katsoa tuleeko tolkkuihinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti