Pelastus

Työpaikalla avasin sähköpostin ja sain ahdistuskohtauksen. Olo oli kuin minut olisi laitettu jonkun ammatti-ihmisen hommia hoitamaan ilman päivänkään koulutusta tai työkokemusta, vaikka olen ollut noissa hommissa viimeiset 14 vuotta. Tunsin kaiken kattavaa voimattomuutta. En lähtenyt tällä kertaa karkuun vaan lääkärin vastaanotolle. Ihmeellinen onni että aika oli varattuna. Minulla on myös se onni että masennustani on hoitanut koko ajan sama lääkäri.

Kuvailin oloani, käytin runsaasti kädenliikkeitä ja vastailin kysymyksiin. Olin vähällä pillahtaa itkuunkin. Lääkäri nakutteli ankarasti tekstiä koneelleen ja puhui paljon, en muista puoliakaan. Tällaiset voinnin notkahtamiset eivät kuulemma ole ollenkaan harvinaisia. Hän sanoi että voimme jatkaa 60 % työajalla, vuodenvaihteessa voimaan tullut laki sallii sen, mutta hänestä se ei ole nyt hyvä ratkaisu. Sain kaksi viikkoa sairauslomaa ja uuden ajan heti ensimmäisen potentiaalisen työpäivän aamuksi. Helpottunut olo, aivan kuin minut olisi juuri pelastettu hukkumasta. Hymyilin kun lähdin vastaanotolta.

Skeematerapia, johon tunnelukkokirja pohjautuu, voi olla hyödyksi hoidossani. Ainakaan se ei ole haitaksi. Työterveydessä käytetään eri näkökulmaa samaan asiaan. Ne kirjan kohdat, jotka kuulostavat vierailta, kannattaa hypätä yli. Voisin nyt sairauslomalla koettaa uudestaan kirjan lukemista. Tärkeintä olisi kuitenkin sinnikkäästi tehdä tietoisen läsnäolon harjoituksia. Ei haittaa vaikka edelleen nukahtaisin niihin.

Kuormitustani pitää vähentää myös kotona. Tietokone- ja kännykkäajoista täytyy pitää koko perheen neuvonpito ja laatia säännöt joihin kaikki voivat sitoutua. Rajat ja sanktiot kannattaa säilyttää, mutta lisäksi sääntöjen noudattamisesta kannattaa luvata palkinto. Jos sovituista ajoista pidetään kiinni ilman kitinää (lue: sotaa), aikaa saa lisää. Hämmästyttävää mihin kaikkeen työterveyslääkäri venyy. Supernannyksikin.

Tunsin itseni porukan petturiksi kun jätin saikkupaperit esimiehen pöydälle ja lähdin lätkimään. Iso, koko työporukan yhteinen ponnistus osuu sairauslomani ajalle ja jonkun niskaan kaatuu olemattomalla varoitusajalla minun osuuteni hommista. Työkaveri sanoi ettei minun pidä sitä murehtia. Töitä ne vain ovat. Esimiehelle laitoin viestiä että hommaisi minulle jonkun sijaisen ennen kuin kolleganikin hajoaa. Kaiken kukkuraksi sairauslomalta palatessani esimies on vaihtunut. Ehkä työasiat häipyvät mielestä kun keskityn pennun ja taimien koulimiseen.

Kotimatkalla hain puolison koulusta. Raahasimme eläintarvikeliikkeestä koiraa isomman ruokasäkin ja poikkesimme uudella mukavan oloisella kirpparilla. Sieltäkään emme lähteneet tyhjin käsin. Päiväkodista saimme mukaamme päivänsäteen, joka oli istunut tänään jäähypenkillä haistateltuaan eräälle lastaan noutaneelle isälle. Heti tuli sellainen vuoden äiti -fiilis.

Kotijoukot olivat muistaneet ruokkia koiran mutta "unohtaneet" viedä sen ulos. Lähdin siltä seisomalta metsään tunnin lenkille ja oloni parani askel askeleelta. Kukapa olisi vielä muutama viikko sitten arvannut että saan tällaisen tuulettajan, aina iloisen ja energiaa pursuavan personal trainerin. Ilman koiraa olisin vain vetäytynyt peiton alle kuuntelemaan lasten tappelua. Myöhemmin kerkesin kyllä sinnekin - ja äidinkieltä monipuolisesti käyttävä kuopuksemme kerkesi sillä välin hankkia ison kuhmun otsaansa, syödä koirankeksejä ja suihkutella vessan käsisuihkulla useamman litran vettä seinille ja lattialle.