Arjen muutos ja kemikaalipaatos

Yö oli katkonainen. Illalla en saanut ravisteltua huolia kimpustani ja viimein kun nukahdin, alkoi vilkas yöelämä. En tiedä montako lasta sängyssämme oli, mutta arvelisin että ainakin tusina ja kaikilla kirppuja. Jonakin aamuna olen laskenut sängystämme 18 jalkaa plus sängynjalat. 

Puoliso ennätti töistä kotiin aamulla tunnin myöhässä. Viisi minuuttia ennen kuin minun piti lähteä. Hänen työnantajansa järjestää aika usein vauhtia elämäämme.

Talvi vaihtui hetkessä liaksi ja liukkaudeksi. Maalla on onneksi vähemmän ankean näköistä kuin kaupungissa. Olen tyytyväinen että näitä kelejä on viime vuosina ja tänä talvena ollut tosi vähän. Olen tyytyväinen myös siitä, että saan istuskella mukavasti naapurin kyydissä eikä tarvitse itse ajaa. Tänään lähdimme kaupungista jo kolmelta. Lähes valoisan aikaan.

En ehtinyt kuukauden poissaoloni aikana kaivata työelämästä mitään, mutta palattuani huomaan miten kivaa on vertaistuki ja muu sosiaalinen kanssakäyminen fiksujen, aikuisten ihmisten kanssa. (Ja miten herkullista läheisen salaattibaarin lohisalaatti.) Siksikin olen iloinen puolisoni puolesta: hän on saanut opiskelupaikan ja aloittaa ensi maanantaina. Ensi viikolla koululaisten pitää siis suoriutua aamutoimista ja kouluun lähdöstä keskenään ensimmäistä kertaa ikinä. Heille on myös annettava avain. Pieni askel lapselle mutta tulisilla hiilillä kävelyä äidille.

Töiden jälkeen paimensin koululaiset partioon, katsoin vähän pikkukakkosta, puhuin pitkän hännännostatuspuhelun vanhan ystävän kanssa. Nyt kun on pimeää eikä enää näe kuinka ankean näköistä ulkona on, harkitsen lenkille lähtemistä. Ainakin kompostorille asti.

Meillä lajitellaan, kierrätetään ja kompostoidaan. Kaikenlaisia kemikaaleja käytetään mahdollisimman vähän. Antibakteerisia aineita ei käytetä kuin haavan puhdistukseen. Lapset on pesty kouluikään asti pelkästään vedellä. Puhdas pyykkimme tuoksuu ainoastaan puhtaalta. Tahranpoistoon käytetään sappisaippuaa. Kun ostan kirpparilta vaatteen, joudun pesemään ja tuulettamaan sitä moneen kertaan ennen kuin saan edellisen omistajan kemikaalien hajut siitä pois. Markkinavoimat luovat ihmisille tarpeen tuoksua "hyvältä" ja varsinkin olla tuoksumatta ihmiseltä. Kaikenlaisia aineita hengitellään ja imetään ihon kautta syntymästä asti, koti puunataan pöpöttömäksi ja sitten ihmetellään kun on sairauskierteitä ja allergioita. Kaiken huippu ovat naisten pikkuhousunsuojat, jotka aiheuttavat itse oman tarpeellisuutensa. 

Ugh.