Jumala on, usko tai älä

Jossain tämän kodin ulkopuolella joku vakuuttaa lapsilleni, ettei Jumalaa ole olemassa. Kumpikin koululainen on ottanut asian puheeksi. Olen kertonut, että minun mielestäni Jumala on. Miten niin, kysyy lapsi. No, kun katson omaa ihanaa, suloista, kaunista, älykästä, täydellistä lastani, minun on tosi vaikea uskoa että hän olisi tullut maailmaan jonkin satunnaisen räjähdyksen seurauksena.

Olipa Jumalasta ja kristinuskosta mitä mieltä hyvänsä, Raamattu kannattaisi lukea. Tai joku lyhennelmä siitä. Muuten jää ymmärtämättä aika monta taideteosta, aika monta länsimaisen kulttuurin piirrettä. Hyvinvointioppaanakin se on yliveto.

Tämä kiire ja työt ovat leimansa lyöneet,
tehneet kasvoihin uurteet, täyttäneet pään.
Nämä valvotut yöt ovat voimia syöneet.
Et osaa enää levätäkään.

Jätä huomisen huolet, anna murheiden mennä!
Huominen huolen pitää itsestään.
Saamme oppia uutta pyhää huolettomuutta:
ei Isä hylkää hetkeksikään!

Katso lintuja taivaan, nosta siivet ja lennä!
Katso, kun niityn liljat kukoistaa.
Ei ne kylvä tai niitä, ne vain kiittävät siitä
kun vaatteensa ne Luojalta saa.

                                           -Pekka Simojoki-

Pekastakin voi olla monta mieltä. Hänen laulunsa ja afrikkalaiset rytminsä ovat minun Raamatun lyhennelmäni. Itse kirjan lukeminen on aina jäänyt kesken, on mennyt hermo. Samoin tuppaa käymään oikein uskovaisten ihmisten kanssa. 

Kylälle on tänään syttynyt pari kaunista kuusta, ilokseen niitä katselee. Facebookissa kiertävä suomen kielen oppitunti "kuusi palaa" jaksaa naurattaa: the spruce is on fire, the spruce returns, the number six is on fire, the number six returns, six of them are on fire, six of them return, your moon is on fire, your moon returns, six pieces. Kuusi palaa. Oi miten rakastankaan suomen kieltä!

Puoliso on reissussa. Nostan hattua kaikille täyspäisinä säilyneille yksinhuoltajille. Ja kaikille kotivanhemmille, joiden puoliso tekee pitkää päivää tai matkatyötä. Minä en pärjäisi kahta viikkoakaan ilman rauhoittavia. Paljon on mennyt joulusuklaita jo ensimmäisen puolen vuorokauden aikana. Ja kynsiä.

Päivän uuvuttavin urakka oli saada lapset pihalle. Tuli korotettua ääntäkin. Siivoilin pihasta lumenluonnin alta pois kaikenlaisia aarteita ja kasoja, muun muassa marmorimursketta. Millä muullakaan nelivuotias harjoittelisi vasarankäyttöä kuin marmorilaatoilla. Ilta meni hemmottelun merkeissä: pizzaa ja cokista, eilistä synttärikakkua (jonka päältä tosin koristeet olivat mystisesti kadonneet) ja luistelukisan finaali telkkarista. Lapset harjoittelivat piruetteja ja valssihyppyjä telkkarin edessä. Puolenyön aikaan ilmestyi ensimmäinen hiippari silmäilemään joulukalenteria.