Uni on maittanut tänäänkin huolimatta taukoamattomasta urkujen pauhusta. Pienin herätteli minut yöunilta syömään klo 11.50. Kävimme porukalla pulkkamäessä ja metsässä. Talvinen luonto oli kauneimmillaan. Vuosi vuodelta pidän talvesta enemmän. Ehkä siksi, että viime vuosina on saatu kunnollisia pakkastalvia eikä jäätiköitä ja kuravelliä. Pidän kynttilälyhdyistä, lumitöistä ja lintujen ruokinnasta. Likapyykin määrä romahtaa. Ei näy kääriäisiä, rikkaruohoja eikä keskeneräisiä työmaita. Puutarhakasvit lepäävät turvassa lämpimän hangen alla.
Tein talven ensimmäiset lumityöt, tulin sisään ja aloin etsiä kattilaa, en löytänyt, vaivuin epätoivoon ja vetäydyin peiton alle. Nälkä tulisi tälle perheelle aika pian jollei puoliso huolehtisi. Päivällisen jälkeen saimme yhdessä aikaiseksi piparitaikinan, jouluverhojen vaihdon ja taatelikakun. Mukavaa että tähänkin päivään mahtui edes yksi toimeliaisuuden puuska.
On Kelan käsissä saavatko lapset tänä vuonna joululahjoja. Palkanpuolikkaani meni lainanhoitoon. Veronpalautus ja lapsilisä menevät laskuihin ja ruokaan. Onneksi on edes se veronpalautus. Aargh miten huoleton olen taas. Hengitän syvään. Menen saunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti