Särkynyt sydän

Piparit paistettu ja piilossa, toivottavasti paremmassa kuin edelliset, ja saaristolaisleivät uunissa. Meni vähän myöhälle ja ihmekös tuo, kun seitsemän jälkeen illalla aloitettiin. Oli kova työ päästä päiväunien jälkeen ollenkaan sängystä ylös. Leipominen kolmen innokkaan avustajan kera oli taas kerran aikamoista hommaa. Päiväkotien työntekijöillä ja alakoulun opettajilla täytyy olla jotenkin ihan omanlaisensa hermojärjestelmä.

Tulin ihan tyytyväisenä ja hyvillä mielin nettiin. Ensimmäinen näkemäni uutinen räjäytti pois kaiken hyvän mielen: kaksivuotiasta lasta pahoinpidelty ja jätetty vaippasillaan jonkun varastokopin taakse Kirkkonummella. Tähän ei pysty kuin ihminen. Ihminen on mittaamattoman kauhea. En olisi halunnut kuulla tästä tapauksesta ikinä mitään ja nyt kuitenkin on pakko saada tietää kaikki. Miksi ja kuka. Onko lapsi kaapattu vai voiko oma aikuinen todella tehdä pienelle jotain tuollaista. Kyllä voi. Oma aikuinen voi olla todella paha. On itkettävän paljon lapsia jotka kaipaavat turvallista syliä. Vielä enemmän taitaa olla turvallisia sylejä jotka kaipaavat lasta. Miten nämä saatettaisiin yhteen pian, pian! Adoptio- ja sijaisvanhemmat syynätään tarkkaan mutta kuka katsastaisi biologiset vanhemmat. Neuvolakäynti kerran vuodessa ei paljon kerro, sielläkin yleensä vain toinen vanhemmista mukana.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä että minun pitäisi suojella itseäni jättämällä uutiset lukematta. Jospa voisin saada lehden jossa on vain hyvät uutiset. Sepä se olisikin aika ohut lehti eikä välttämättä ilmestyisi ihan joka päivä.

En tiedä missä suojelusenkeli oli, mutta laitan käteni ristiin ja pyydän paljon rakkautta ja turvaa sen pienen piiperöisen koko tästäastiseen elämään.