Jos lapsuusjouluun löytäisin tien

Kymmenen tuntia kotoa poissa, koululaiset oman onnensa nojassa. Hyvinpä nuo näyttävät pärjäävän ja viihtyvän. Pieni jäi aamulla parkuen päiväkotiin mutta palasi sieltä iloisesti hypellen. Pehmohiiri oli hukassa mutta korvikejänis oli känkkäränkän jälkeen kelvannut. Minäkin sain aloittaa joululoman hyvillä mielin: paljon puhuttu vuodenvaihteen uudistusmylläkkä alkoi tämän päivän palaverissa kuulostaa kohtalaisen kesyltä.

Rahaa tulee nyt ovista ja ikkunoista. Työnantaja maksoi jonkinlaisen palkankorjauserän, Kela sairauspäivärahan toisen erän ja vielä lapsilisäkin pamahti tilille. Kelpaa mennä ruokakauppaan. Hermojen säästämiseksi suunnittelemme iskua varhaiseksi aatonaaton aamuksi huolellisesti laaditulla ostoslistalla ja kynällä varustautuneina. Graavin kalan, maidon ja tuoreen leivän vuoksi lykkäämme kauppareissun maanantaille, toki kestävämmät kuten joulun suklaat on ostettu jo hyvissä ajoin valmiiksi. Moneen kertaan.

Isän lämmittämän saunan höyryävän
kuusenoksin pihkaisin
Äiti askareissaan leipoi pipareitaan
nyt on poissa kummatkin 
                                               -Vexi Salmi-

Äidin hauta on kaupungin hautausmaalla. Ehkä maanantaina pitää ajaa sytyttämään kynttilä. Tai ei mitään pidä, mutta haluan, vaikka se tietääkin 80 kilometrin ajoa. Määrittelemättömästä syystä erityisen tärkeää on viedä sinne lapset, vaikka he eivät isoäitiään ehtineet nähdä ja vaikka olemme puolison kanssa kumpikin kirjanneet viimeisiin toivomuksiimme, ettei meille tarvitse hankkia hautapaikkaa eikä muistokiveä.

Seurakunta järjesti koululaisille kyydin joulukirkkoon. Lapset kysyivät kotoa luvan kirkossa käyntiin. Minusta sen pitäisi riittää luvaksi, jos lapsen oppilastiedoissa seisoo ev.lut. Kirjallista lupaa ei sentään vaadittu ja kirkossa oli kuulemma ollut hauskaa. Muistan omat alakouluaikaiset koulukirkkokäyntini poikkeuksellisen hyvin siihen nähden mitä lapsuudestani muuten muistan. Me maalaiset istuimme aina käytävän vasemmalla puolella, kaupungin koulu oikealla. Vähän mulkoiltiin puolin ja toisin. Kirkkosali oli avara ja valoisa. Valo leikitteli seinillä, laulettiin tuttuja virsiä. Eikä meille järjestetty mitään kyytejä, jalkaisin mentiin joulukirkkoon, ylämäkeä umpihangessa mennen tullen, kesät talvet, vähän potkittiin isoimpia susia sivuun. 

Aattohartaudessa kävin samassa kirkossa äidin kanssa joka joulu. Kirkon etuosassa oli seimi elävine lampaineen ja aaseineen. Eteinenkin oli aina täynnä väkeä vaikka hartauksia oli koko aaton iltapäivän mitalta.