Joulusiivousta

Kelasta tuli kirje: Olemme saaneet lääkärinlausunnon, mutta hakemus puuttuu. Taidan tarvita mielialalääkkeiden rinnalle vahvoja rauhoittavia jos tämä kirjeenvaihto jatkuu vielä pitkään.  Mielestäni olen tehnyt hakemuksen tammi-helmikuun osavirkavapaa-ajalta jo vähintään kertaalleen aikaisemmin, mutta voihan olla että olenkin vain nähnyt unta sen tekemisestä. Painajaista. Laitoin nyt menemään hakemukset sekä vuosiloma- että osavirkavapaa-ajalta ja jään odottelemaan mitä seuraavaksi puuttuu.

Sain anopilta aamulla myssyn. Itse kudotun tietysti. Täsmälleen sopivan kokoisen, oikean värisen ja ihanan mallisen. Suojaa korviakin. Tuntuu hyvältä päässä. Sekä ulkoisesti että sisäisesti. Anoppi laulaa ja lausuu runoja lapsille, isommat ovat olevinaan kuuntelematta mutta pysyvät siinä kumminkin.

Kävelimme lasten kanssa vesisateessa kylälle asioille ja paluumatkalla löysimme kiekkokaukalon takaa lunta! Voi sitä riemua. Lounaan jälkeen etsin jälleen kerran kulholle kantta ja suivaannuin sen verran että siivosin astiakaapit ja hävitin ison kassillisen kaikenvaran muoviastioita, partajugurttiämpäreitä ja sen sellaisia. Siistiä on, jäljelle jääneet purkit ja kannet ovat näteissä pinoissa. Etsimääni kantta tosin ei löytynyt. Saattaa olla lasten jäljilläkin. Keittiötarvikkeet ovat yllättävän meneviä. 

Illalla tein vielä oman kävelylenkin, vähän pidemmän kuin jokailtaiseni. Jos tästä mustasta talvesta jotain hyvää haluaa hakea niin ei ole liukasta.

Lääkäri sanoi että pitää miettiä mitä voisi tehdä toisin. Muistaakseni. Elämään tulee iso muutos. Työläs, mutta antoisa muutos. Mutta ei saa ottaa stressiä eikä tehdä projektia siitä miettimisestä. Hä, en minä osaa enkä yleensä edes muista mitään ajatella. Pelkään että palaan hiihtoloman jälkeen normaaliin työaikaan ihan entisin eväin eikä mikään ole muuttunut. Alkuvuodesta on taas palaveria psykologin sekä lääkärin, työterveyshoitajan ja esimiehen kanssa. Ehkä voin huutaa apua siellä.

Saattaa olla että jotkut kuvat ovat jo toisella kierroksella. Kun en muista. Teksteissä asiat aivan varmasti toistuvat moneen kertaan, mutta sitä en edes pahoittele. Niinhän ne toistuvat päässänikin. Ehkei tämä olekaan päiväkirja vaan pääkirja.