Pommitusten keskellä

Vielä kerkiää muutaman sanan tälle vuodelle kirjoittaa. Puolisolla oli koulupäivä kotikoneella, minä koetin viihdyttää lapsia. Lahjoin isommat paimentamaan pienintä pihalla sillä välin kun kävin kaupassa ja leivoin uudenvuoden epäterveelliset herkut. Ulkona käytiin sytyttelemässä kynttilät, roihut, myrskylyhdyt ja tähtisadetikut. Katseltiin omalta pihalta alkuillan ilotulitusta, jota naapurusto ruuttasi taivaalle ihan kiitettävästi. Käytiin kävelyllä ja kohdattiin sohvien alta hätäisesti asioilleen kaivettuja kylän koiria. Koirakuume nousi taas. Yhä vielä katsellaan tulituksia ikkunasta koko perhe. Meille ne näkyvät varmasti paremmin kuin tulittajille itselleen. Samoin vuorollaan juhannuskokkojakin voi ihailla kotisohvalla istuen.

Pääsin vähän puuhastelemaan siemenpostien kanssa tänään. Ihmeellistä hyvää mieltä siitä touhusta irtoaa. Saatan istuttaa joulukukiksi hankkimani jouluruusut maahan lähipäivinä. Eipä ole ennen tullutkaan tammikuussa istuteltua. Lapset sopivasti löysivät tänään yhden kadoksissa olleen istutuskauhani.

Naapurit kutsuivat iltakävelyllä kohdatessamme kylään, voimme kuulemma mennä ihan koska vaan. Uuden vertaistukihenkilön löysin tänään myös. Parin huolettomasti heitetyn sanan päässä hän oli.

Evankeliumit on luettu. Ihmettelen miksi lähes sanasta sanaan sama teksti on Raamatussa neljään kertaan. Ihmettelen tietysti monta muutakin asiaa, vaikkapa sitä, miksi Jeesus sairaan parannettuaan kielsi häntä ehdottomasti kertomasta asiasta kenellekään ja seuraavan parannetun kohdalla taas kehotti julistamaan asian kaikille. Puolisoni mukaan Jeesus oli vain niin hyvä ihmistuntija ja valitsi yksilölle sopivan lähestymistavan: jotkuthan meistä toitottavat sitä kovemmin mitä ankarammin on kehotettu pitämään salaisuutena.

Lennätän bittiavaruuteen omanlaiseni ilotulituksen. Onnellista Uutta Vuotta Sinulle!