Virkistyspäivä

Ihana päivä! Aamupuuron jälkeen ajelin ystävien luokse ihan yksin ja rauhassa - kiertotietä, koska en (yllätys) muistanut mistä risteyksestä piti kääntyä ja puhelin oli (yllätys) unohtunut kotiin. Vietin mukavan hetken ihanien ihmisten parissa ja sain kotiin tuomisiksi megaluokan yllätyspaketin. Naapuri tarvittiin kantoavuksi sekä luovuttavassa että vastaanottavassa päässä. Saman tien urku auki ja soittamaan! Kolme innokasta muusikon alkua on ottanut ilon irti paitsi koskettimista, myös rytmikoneesta. Itsenäisyyspäivän konsertti sai lisäohjelmistoa. Pressan vastaanotolla ei ehkä tanssittu, meillä kyllä. Ensin oman sävellyksen kantaesitys soimaan koneesta ja sitten bailaamaan!

Itsenäisyyspäivä on minulle yleensä kääriytymispäivä. Telkkarinkatselun, Maamme-laulun ja kynttiläparien sytyttämisen päivä. Tänä iltana sain kynttiläparin vain kahdelle ikkunalle. Muistan ihan selvästi, kuinka keräsin kaikki kynttilänjalkani ja tuikkukipponi samaan laatikkoon ihan hiljattain, kiedoin ne paperiinkin etteivät kolhiinnu ja laitoin sen laatikon... johonkin. Niitä kippoja on paljon, laatikko ei ole aivan pieni, vaan eipä löydy, ei. Vain lievästi hermot se vei.

Kävin vanhanaikaista kyläkoulua. Kelloa soitettiin ihan oikealla kilikellolla ikkunasta. Luokat lämpisivät pönttöuuneilla. Koululla järjestettiin kevät- ja joulujuhlien lisäksi äitienpäiväjuhlat ja itsenäisyysjuhlat. Vahvimmin on jäänyt mieleen itsenäisyysjuhla, jossa kuunneltiin kynttilöin valaistussa salissa Finlandia-hymniä ja minä luin välissä tekstinpätkiä jostain teemaan sopivasta kirjasta. Haluaisin että lapseni saisivat kokea samanlaisen mieliinpainuvan arvokkaan isänmaallisen juhlallisuuden tunnelman.