Tunnelukot ja Ruusunen

Pessimistisyys, alistuminen, uhrautuminen, suojattomuus, vaativuus. Ulkopuolisuuden tylyt kaverit. Pessimismi on äidiltä peritty, alistuminen isältä. Pessimistisyys on sairastumisen myötä kasvanut hämmästyttäviin mittoihin. Sen sijaan alistuminen on ehkä vähenemään päin. Olen aina vältellyt konflikteja ja antanut helposti periksi tai jättänyt mielipiteeni kokonaan ilmaisematta asioissa joita en koe ehdottoman tärkeiksi. En järin herkästi puolusta itseäni vieläkään mutta lapsia tarpeen tullen kyllä. En ole kovin hyvä sanomaan vaikka sanomista tulisi, mutta olen alkanut opetella. Tyylini on vielä melko särmikäs, hioutumaton ja epädiplomaattinen. Kahteen ihmiseen on katkennut välit lopullisesti.

Aika moni äiti on varmaan uhrautuva ja suojaton: huolehtii toisten tarpeista niin että omat jäävät vähälle huomiolle ja pelkää että läheisille tai itselle sattuu jotain pahaa. Lapsihan on alituisessa hengenvaarassa kunnes sille kasvaa järki päähän. Ja siinä vaiheessa alkaakin jo murrosikä kolkutella ovella ja järki lähtee taas muutamaksi vuodeksi. 

Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanan ja se on ei

                                   - Maija Vilkkumaa -

Luulen että lapseni joutuvat tekemään ison ja äänekkään työn katkaistessaan napanuoraa. Toivottavasti silloin eivät välit katkea lopullisesti. Koittaa päivä, jolloin minun on annettava heidän hakata päätään seinään ja tehdä rauhassa omat virheensä. Voisinkohan jollain tavoin valmentaa itseäni etukäteen?

Aika moni kiltti tyttö on varmaan itseään kohtaan vaativa ja haluaa onnistua kaikessa täydellisesti. On järkyttävää myöntää olevansa erehtyväinen, tekevänsä virheitä. Tulee olemaan vaikeaa tehdä vain 95 % silloin kun tietää että yltäisi sataan. Olen aina ajatellut että kannattaa tehdä kunnolla se minkä tekee tai jättää kokonaan tekemättä. Mutta ehkä 95 % on kunnolla tekemistä.

En muista tehneeni tänään mitään. Pulkkamäessä käytiin koulun jälkeen. Illalla lauloin Petteri Punakuonoa: "Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan.." ja siitä se ajatus sitten lähti: aloin hyräillä Prinsessa Ruususen juhlamarssia. Kohta jo kuunneltiin häämarsseja youtubesta. Muisteltiin puolison kanssa mikä häämarssi meillä mahtoi olla. Minä en muistanut edes oliko kirkossa urut. Kuulemma oli. Mitä muuta musiikkia häissä soitettiin? Ehkä albumin välistä löytyy häiden ohjelmalehtinen. Valokuva-albumit ovat suurimpia aarteitani. Ne ovat muistini.