maanantai 16. joulukuuta 2013

Kuraa ja lisää kuraa

Kauankohan sitä viihtyisi kotona tekemättä mitään? Tai tulihan sitä jotain tehtyä, tavanomaista keittiön raivaamista, lintujen, kissojen ja ihmisten ruokintaa ja muutama joulupakettikin. Ensimmäisen koululaisen kotiutumisesta alkoikin sitten armoton kurapyykin pesu. Oi talvi, tule takaisin! Mutta että niin. Yhtään ei tullut aika pitkäksi eikä tarvinnut huokailla että mitähän sitä tekisi. Aamulla tein kunnolla läsnäoloharjoituksiakin muutaman päivän tauon jälkeen.

Tein taas yhden toivioretken Kelan sivuille. Ovat alkaneet jo tuntua epätoivioretkiltä. Viimein tänään sinne oli ilmaantunut työnantajalta liitteitä joita päätöksen tekemiseen tarvitaan. Olen kuitenkin jo heittänyt toivon että rahaa tulisi tilille ennen joulua. Mutta eipä hätää, ei tässä nälkää nähdä. 

Illalla käytiin lasten kanssa kuraamassa vielä toiset vaatteet sillä välin kun puoliso teki läksyjään. Tästä ei ulkoilusää enää paljon pahene: pimeää, navakka tuuli, vesisade, kuraa, savea ja peilikirkasta jäätä. Jeah. Mutta hei: ei tulvia, tulivuorenpurkauksia, maanjäristyksiä eikä malariaa.

Ilmeni että puoliso meneekin huomenna kouluun vasta iltapäivällä. En siis pääse kyydillä, en myöskään naapurin kyydillä. Puolisolla on yötyöstä vapaata, mutta hän lupasi silti nousta kuudelta aamulla viemään minut bussipysäkille. Tosirakkautta.

Ah, kiitollisuuspäiväkirja meinaa joka ilta unohtua. Tänään olen erityisen kiitollinen viisaasta työterveyslääkäristä, joka mahdollistaa lorvimiseni. Olen ajoittain kiusallisenkin tietoinen siitä miten etuoikeutetussa asemassa olen työterveyshuoltoineni.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti