Eilenkin kävin muuten valokuvaamassa, oikein naapurikunnassa asti. Kamera tosin unohtui kotiin. Onneksi samalla reissulla oli muitakin asioita hoidettavana.
Huomenna saamme vieraita, mutta siivoaminen ja lasten saaminen siivoamaan tuntui niin toivottomalta urakalta etten edes aloittanut. Katselimme sen sijaan ulkoavaruuden asukkaiden näköisiä mereneläviä telkkarista. Levollinen, hyvä hetki. Nykyinen telkkarin ohjelmisto, iltapäivälehdet ja valtaosa aikakauslehdistä on älytöntä huttua jolta mieluusti säästän sieluani, mutta luonto-ohjelmat ovat kivoja. En ole matkustanut enkä tule koskaan matkustamaan kovin kauas Suomesta, mutta monta viidakkoa olen päässyt koluamaan ja luonnon uskomatonta monimuotoisuutta ihmettelemään tv:n ääressä loikoillen. Luonto-ohjelmien tekijät venyvät moneen.
Sähköurku on seissyt nyt viikon keskellä olohuonetta, ehkä sen voisi yrittää huomenna siirtää ja sohvaa raivata sen verran esiin että vieraat pääsevät istumaan. Parikymmentä kippoa perennansiemeniä on edelleen kuivumassa kirjahyllyn ja takan päällä. Jouluverhot on kyllä vaihdettu ikkunaan pari viikkoa sitten, mutta kesäverhot ovat yhä pölyisenä läjänä tuolin selkänojalla. Osa huonekaluista on poissa paikoiltaan ja peitot ja petarit roikkuvat puoliksi sänkyjen ulkopuolella. Kaikilla vaakasuorilla pinnoilla on lehtiä, kirjoja, leluja ja esiteinin vaatteita röykkiöiksi asti. Mitähän tästä huushollista sanoisi se lastensuojeluviranomainen, joka oli kirjannut muistiinpanoihinsa väärin tehdyn makaronilaatikon.
No, hampaista täällä ainakin huolehditaan. Keskimmäinen toi perjantaina kotiin hammashoitolan lapun, jossa luki: Ei hoidon tarvetta. Hienot hampaat. Tavoitteeni on, että lapset tottuvat puhtaan suun tuntuun niin, että haluavat säilyttää sen sittenkin kun vastuu siirtyy yksin heille. Huonosti hoidettu suu on yllättävän monen sairauden reitti ihmisen kehoon. Vasta kymmenvuotiaan hienomotoriikka riittää kunnolliseen omatoimiseen hammaspesuun. Tästä puhutaan ihmeen vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti